PITKÄSTÄ AIKAA

Pienen painostuksen ja persiille potkimisen jäljiltä koitetaan tänne jotain taas laitella,tässä jotain näppäilyjä.

                                  Sydänriipus visakoivusta

                                   Sormuskokeilu viiluista,puulajeja en muista ja yhteiskuntaluokkasormus 50c killingistä.

Katajaiset napit

Emäntä pyysi tekemään puisia nappeja, tässä muutama katajasta sahattu.

Vanha puukko

Tässä rakenteeltaan hieman erilainen puukko. Ukkini on sen aikoinaan ennen sotia tehnyt ruokapuukoksi metsätöihin. Puuaines kahvassa on vain toispuolinen ja se on kiinnitetty terään nahalla, joka on ommeltu märkänä pikilangalla. Terä on tietääkseni sirpistä hiottu.

Launeja

Tämmöisiä puisia koukkuja on käytetty täkykalan sisällä tiettävästi jo kivikaudella. Toimii niin että petokalan napatessa se kääntyy suussa piokittain ja näin takertuu kiinni. Nykyisinhän täkyjen kanssa käytetään iskukoukkua tai ns. polvikoukkua. Siimaa on tehty aikoinaan ainakin nokkosen syistä punomalla.

Katajainen nutturaneula

Kun on vauhtiin päässyt, niin uusia malleja tulee tehtyä. Tässä olevinaan sydän.

Lohinutturapiikki

Katajainen nutturapiikki, jossa hyppäävä lohi.

Katajaiset korvakorut

Nämä korvakorut tein kuoritusta katajanoksasta sahaamalla ja hiomalla, pintakäsittelyn tein öljyämällä.

Sarvipurkki

Vaihteeksi tuli tehtyä sarvipurkki, jonka korkin nuppi on muotoiltu myös lehmänsarvesta.

Visakoruja

Pari visakoivuista riipusta, pintakäsittely tehty öljyämällä.

Astuvan Akka

Tässä yksi riipus, jossa lehmänsarveen on upotettu poronsarvea. Poronsarveen on kaiverrettu naishahmo jousipyssy kädessä. Malli löytyy Ristiinan Astuvansalmen kalliomaalauksista.

Riekko nutturaneula

Harjoitelma nutturaneulaksi. Materiaalina koivu.

Risulinnun teko

Mielestäni risulinnun oikea tekoaika on joskus huhtikuussa juuri ennen lehden puhkeamista. Tässä kuitenkin yksi linnunmalli, valmistus onnistuu toki näin talvisaikaankin mutta touhu on keväällä paljon mukavampaa. Aluksi tehdään notkeista oksista jonkunnäköinen pallo, josta saadaan linnun vartalolle muotoa kun se asetetaan pidemmistä oksista tehdyn kimpun keskelle.




Nyt tarvitaan ohutta taipuisaa rautalankaa, itse käytän ns. vetolankaa joka on mustaa ja sopii tähän paremmin kuin kirkas. Langan pää sidotaan ensin tukevasti tyvipäähän ja lähdetään kiertämään risukimpun ympärille tasaisesti, tämä on helpompaa rullan kanssa.


Nokkaa kohti mentäessä kierroksia tehdään tiukemmin ja tiheämmin samalla taivuttaen linnun kaulaa voimakkaasti taakse päin (itseään kohti), tässä vaiheessa kaverista on apua.
Latvaosa nipusta jaetaan kahtia ja lankaa kieputetaan samaan tapaan nokkaan saakka ja päätellään sinne.
Lopuksi muotoillaan pyrstö ja nokka kirveellä ja puukolla. Linnun kaulaa ja päätä voi vielä käännellä ja muotoilla haluttuun asentoon. Linnun voi panna seisomaan maahan laittamalla teroitetun tikun sen vatsaan. Pohjois- Amerikan eskimot ovat käyttäneet tällaisia houkutuskuvia lintuja metsästäessä.

Rinkula

Tuollainen rinkula tuli hiottua, arvailkaapa materiaalia.

Pöllöriipus

Tämä riipus on kaiverrettu poronsarven kruunuosaan. Kruunu on se osa, mistä sarvi on kiinni kallossa. Koko 35 mm.

Lapin lumoa

Minua on pienestä pitäen käytetty Kainuussa ja Lapissa, milloin perheen, partiontai eräopaskurssin kanssa. Nyt on kulunut kohta kymmenen vuotta siitä kun olen viimeksi pohjoisessa käynyt, hinku on hirveä mutta elämäntilanne ei ole antanut myöten.

Istuessani Morgam-Viibustunturin huipulla mieleeni tuli tämmöinen runontapainen:

Näillä tuntureilla
on viivyttävä pitkään.
Istuttava hiljaa,
hengitettävä syvään.

Tunturit tulvillaan tietoa,
tuhatvuotista,
kaira täynnä laulua ikiaikaista.

Täältä lähdet toisena,
tänne palaat pyhiinvaeltajana
uudesti syntymään.